Pari vuotta sitten löysin tän merirosvolaiva-puseron mallin ja ajattelin että sehän olisi jotain isoveljelle.
Tilasin mallilehden ja langat ja kävin töihin.... Pusero valmistui ja isoveli oli intoa täynnä. Mutta isovelijellä on hieman herkkä iho. KUTIAA!!! Minua neuvottiin pessä se huuteeluaineen kera ja silitää nurjalta puolelta... OK neule pehmeni mutta ei tarpeeksi, se kutitti isoveljen herkää ihoa. Se hamitti mutta mitäs sille teet. Ajattelin että jos vaikka pikkusiskolle kelpaisi....
En tiedä mistä pikkusisko oli sen kuulut, mutta kun eka kerran esitin puseron neidille hänen ainoa kommenti oli että se -KUTIAA... ja ei suostunut edes sovittamaan. Nyt villapaita on koko ajan esillä jos vaikka neiti tottuisi siihen (hän ei ole kovin innostunut uusista vatteista, vanhat tutu ovat paremmat vaikka ne olisivatkin liian pienet, kauankohan kestää ennenkuin mieli muutuu sen suhteessa). 
Malli: Sandnes Sisu Barn vihko 0601
Lanka: Sandnes Sisu
Feelis: Kutiaa...
Pipon vuorasin vanhalla t-paidalla, se on isoveljen suosikki. Minusta tämä on niin kivan näköinen ja harmittaa että se ei ole tullut käytöön. Eikä minun läheistössä ole pikkuista kenelle se voisi antaa. Olen myös hieman pöhkö, en oikein tiedä raaskinko antaa sinä kenellekään. Typerää oikeastaan koska olen aikoinaan neulonut paljonkin aika vaativia neuleita ja lahjottanut ne mutta silloin se ajatus oli koko prosessissa mukana tiesin että tein jollekin lahjaksi mut tän olin tehnyt omille lapsille...
3 kommenttia:
Åh käre söta, jag blir alldeles matt av hänförelse! Nåt så läckert, måste nog skaffa det häftet också. Har kikat runt bland deras andra också, och visst har de en hel massa vill-göra-grejer. Alldeles för många egentligen, men jag behöver all träning jag kan få vad gäller flerfärgsstickning, tycker det är rysligt svårt att få garnet lagom spänt, det vill gärna bubbla lite grann.
Mitt tålamod är inte så beundransvärt som du tycks tro när det gäller brandbilströjan. Stickade runt tills jag kom upp till ärmhålet och då var själva bilen klar och bara den övre bården återstod. Den är faktiskt inte särskilt komplicerad att sticka fram och tillbaka, avigvarven tar en gnutta mer tid men inte särskilt mycket. Har nu blivit färdig med framstyckets mönster och ska just börja på halsringningen. Tänker faktiskt sen, eftersom jag är så otroligt lat, plocka upp maskor från ärmhålet och sticka ärmarna uppifrån och ner. Då behöver jag inte sy i dem :-)! Skyr allt vad montering heter, och kan i princip knippa mej på tvären för att slippa ifrån det momentet.
Ha det så jättegott!
Hej Lena
Visst är den fin men tyvärr duger den inte... Storebror påstod att den var stickig och blåvägrade... Tänkte då att man kanske skulle kunna sälja in den till lillasyster när hon blir stor nog. Vilket hon är nu men hon blåvägrar.... hon har tydligen hört vad storebror säger så all denna möda tilll ingen nytta och jag har inte hjärta att bara dumpa den till välgörenhet.
No voihan kutina, tuo on niin hieno eikä ole tainnut yhdessä yössä syntyä... Mä olen kuullut että hiustenhoitoaineella voisi myös pehmitellä villaa. Mutta jos se kutina on henkistä niin sillehän ei mittään voi.
Lähetä kommentti